Lapset pahassa riiviöiässä

Lapsiperheen elämä on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tämän ovat viimeistään nyt huomanneet myös Virpi ja Petri Ämmälä, jotka ovat viime aikoina kokeneet lukuisia lasten aiheuttamia yllätyksiä. Parhaassa riiviöinti-iässä olevat lapset, kolmivuotias Aurora ja vuoden ikäinen Ilari, ovat nimittäin tehneet kaikkensa, ettei perheen arki olisi liian yksitoikkoista.

Kun toinen lapsista on jo tarpeeksi iso pystyäkseen lukitsemaan itsensä vessaan tai karkaamaan ulos ja toinen on taas liian pieni tajutakseen esimerkiksi pöydälle kiipeämisestä aiheutuvat vaarat, niin jälkikasvussa riittää vahtimista. Erityisen haastavaksi tilanne käy Petrin työpäivien aikana, jolloin Virpin pitäisi pystyä yksin kaitsemaan vauhtikaksikkoa.

- Joskus tilanteet naurattavat, mutta useimmin eivät. Kommellukset aiheuttavat  lisätyötä ja hommia olisi tässä huushollissa tarpeeksi muutenkin, Virpi tuskailee.

Kotiäidin muistissa on vielä hyvin syksyinen päivä, jolloin samana päivänä värikylvyn aloittaneet lapset saivat pinnan kiristymään.

- Aurora ei värikylvyssä suostunut koskemaankaan maaleihin, mutta kotona eri materiaalit alkoivat kyllä kiinnostaa. Olin vaihtamassa Ilarille vaippaa, kun Aurora kävi kysymässä, saako kissan päälle kaataa vauvanhoitoöljyä. Kielsin asian painokkaasti.

Aurora palasi huoneeseensa ja veti oven perässään kiinni. Virpi aisti vaaran ja lähti tarkistamaan tilannetta, mutta tyttö oli jo ehtinyt lorauttaa öljyn Alfonsin päälle.

- Turkki oli kamala! Toruin Auroraa ja kysyin miksei hän uskonut kieltoani. Tyttö vastasi. että ovihan oli kiinni. Kolmivuotiaan logiikan mukaan oven takana tapahtunut teko muuttuu ilmeisesti näkymättömäksi.

Kun Virpi yritti helpottaa lemmikkinsä piinaa kuivaamalla öljyä, vaipaton Ilari ehti päästää pökäleet eteisen lattialle. Virpi säntäsi paikalle rätin kanssa..

- Kun yritin poistaa tahraa matosta, Ilari tuli paikalle ja viisoi lastenhuoneeseen päin. Siellä matolle oli päässyt vetelämpi satsi. Lapsi oli sotkenut sinapinkeltaisella tuotoksellaan maton lisäksi myös itseään ja osaa huonekaluista. Itku meinasi päästä. Päivä oli ehdottomasti kotirouvaurani pohjanoteeraus.

Kun katastrofitilanteen enimmät sotkut oli siivottu, oli jälkipyykin aika. Lastenhuoneen maton kakkatahra lienee syöpynyt kuituihin lopullisesti. Alfonsin turkin pesussa kului pari iltaa.

Lasten tempauksista kertominen on toisaalta hauskaa, mutta toisaalta temppujen julkituominen hävettää.

- Moni varmaan ajattelee, ettemme katso lasten perään ollenkaan. Yritämme parhaamme, mutta yksi ei vaan voi ehtiä kahteen paikkaan yhtä aikaan. Äideille pitäisi jo synnytyslaitoksella asentaa talouspaperiteline päähän ja lisäsilmät selkään, Virpi huokaa..